Joni Tarmo – Uran alkutaival treenarin ja U17-scoutin näkökulmasta

Hattrickissa jokaisella pelaajalla on oma yksilöllinen tarinansa aivan samalla tavalla kuin Hattrickin ulkopuolellakin. Pelin ulkopuolisessa maailmassa tarinat kuitenkin nousevat tällä hetkellä herkemmin esiin, ja siksi halusin nostaa kaikkien luettavaksi yhden pelaajan tarinan.

Tavoitteita voi olla monenlaisia, eivätkä ne aina tule saavutetuiksi. Joskus tavoitteet vaihtuvat matkan aikana, sillä tulevaisuus on arvaamaton ja osittain sattumanvarainen myös Hattrickissa. Tärkein on kuitenkin matka. Sitä, mihin se matka päättyy ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ei voi tietää. Se selviää vain odottamalla.

Tässä artikkelissa on kuvattu yhden suomalaisen pelaajan matkaa muutaman viime kauden osalta niin joukkueen managerin silmin kuin Suomen maajoukkueorganisaation sisältäkin katsottuna. Toivottavasti jatkossa saamme lukea muitakin artikkeleita suomalaisten pelureiden matkoista ja urien eri vaiheista.

U-17-scoutin tehtäviin Suomen maajoukkueessa kuuluu uusien lupauksien kartoittaminen ja yhteyden pitäminen heidän managereihinsa sekä tarvittaessa ohjeistaminen, jotta lopputuloksena olisi mahdollisimman kattava kokonaiskuva siitä, minkätasoisia pelaajia suomalaisista junioriakatemioista on nousemassa ja minkälaisia suunnitelmia heidän managereillaan on heidän varalleen. Mitä kattavampi kokonaiskuva on, sitä helpompi pelipaikkavastaavan on tehdä ratkaisuja siitä, ketkä pelaajista ohjataan saamaan optimaalista treeniä kohti maajoukkueita. Käytännössä se valitettavasti tarkoittaa sitä, että osa erittäin potentiaalisistakin pelaajista jää ohjausten ulkopuolelle, sillä resurssit treenaamiselle ovat varsin rajalliset. Ohjausten ulkopuolelle jääminen ei kuitenkaan tarkoita, että mahdollisuudet maajoukkueeseen olisivat menneet. Lopulta maajoukkueissa kuitenkin pelaavat valmentajan näkökulmasta katsottuna parhaat mahdolliset pelaajat.

Avaan hieman tarinaa omien U-20-treenikkeideni taustalta. Näiden treeni ajoittui kokonaan sellaiselle ajanjaksolle, jolloin olin myös hyökkääjien U-17-scoutti. Käytännössä ikäluokkaan perehtyminen ja viestittely managereiden kanssa oli aloitettu jo pelaajien ollessa vielä junioriakatemiassa ja 15-16-vuotiaita.

Ikäluokasta saatu kokonaiskuva oli hyvällä tasolla jo kohtuullisen varhaisessa vaiheessa. Suunnitelmat ohjauskaudelle olivat melko selvät jo silloin, kun pelaajia alettiin nostaa junioriakatemioista aikuisten edustusjoukkueisiin. Ikäluokka vaikutti kohtuullisen tasokkaalta. Ryhmästä ei ollut noussut esiin aivan timanttisen kovaa yksilöä, mutta laajuutta korkealla tasolla tuntui riittävän. Kovin kaikista oli hieman yli-ikäinen pelaaja, joka oli jäämässä treeniin kasvattajalleen, mikä sopi tilanteeseen erittäin hyvin, sillä yhteisön suunnalta oli hieman painetta ohjata myös yli-ikäisiä pelaajia, koska U-20-joukkueen menestys ei ollut viime aikoina ollut nykyistä parempaa. Lisäksi tiedossa oli kaksi taidoiltaan lähes identtistä optimi-ikäistä etunimikaimaa, joiden siirroista oli sovittu jo etukäteen. Erikoisuuksissa löytyi variaatioita, mikä oli myös suotavaa vielä varsin tuoreen erikoisuusuudistuksen jälkeen. Näiden lisäksi tarjolla oli vielä hieman optimi-ikäistä nuorempia pelaajia, joilla saisi täydennettyä sopivasti treenattavien ryhmää, jos tarvetta olisi.

Hyvästä ja laajasta kartoituksesta huolimatta ohjauskauden alkaessa siirtolistoille pelmahti aivan yllättäen pelaaja, josta ei ollut mitään tietoa. Joni Tarmo oli lähtötaidoiltaan kova, aivan scoutattujen pelaajien luokkaa. Hän mahtui jopa kolmen kovimman lupauksen joukkoon. Ongelmana kuitenkin oli, että hän oli iältään pari viikkoa liian vanha pelatakseen kaikki U-20-karsintaottelut. Kovaa lupausta ei kuitenkaan haluttu päästää lipsahtamaan käsistä, vaan se päätettiin ottaa varmuudeksi mukaan treeniin, kunhan siirtohinta ei karkaisi ohjauskauden alla kovin korkeaksi. Olisihan siinä joka tapauksessa hyvä treenike ylimääräiselle treenipaikalle, vaikka ovet maajoukkueeseen eivät koskaan avautuisikaan. Koska tässä vaiheessa oli jo tiedossa kuinka monta pelaajaa treeniin olisi tulossa, ajattelin täyttää joukkueen ylimääräisiä treenipaikkoja, jos siirtolistalta löytyisi pienen maan pelaaja oikein halvalla, jolloin siitä ei syntyisi juurikaan taloudellista tappiota, vaikka sen joutuisikin laittamaan takaisin kiertoon. Yllättävän nopeasti siirtolistoilta löytyikin voimakas liechensteinlainen Mario DiBattista, joka siirtyi pelaamaan Suomeen 1000 €:n siirtokorvauksella.

Kun aika koitti, nousi myös Jere Kiviranta edustusjoukkueeseen ja siitä sovitusti siirtolistalle, josta kotiuttaminen treeniin onnistui suunnitelman mukaisesti. Toista Jereä ei kuitenkaan lopulta saatu siirtolistoille eikä edes ulos junioriakatemiasta, vaikka niin oli aiemmin puhuttu. Toisin sanoen toinen niistä pelaajista, joiden ympärille treeniä piti ruveta rakentamaan, jäi puuttumaan. Tätä koloa pyrittiin täyttämään nuoremmilla pelaajilla, ja lopulta kolon täyttäjäksi päätyi Joakim Rosenqvist, joka oli hieman yllättäen ainoa niistä nuoremmista pelaajista, joka onnistui täyttämään taitopotentiaalit junioriakatemiassa. Joakimin ohjauksen myötä ohjauskausi oli jo pitkällä jä hän jäikin viimeiseksi ohjaukseksi, sillä enempää potentiaalisia junioreita ei ollut enää tarjolla etenkin kun ne pelaajat, jotka olivat jo aikuisten edustusjoukkueessa saamassa treeniä, menivät kovaa vauhtia nuorempia karkuun. Teknisesti Joakim ei kuitenkaan ollut kauden viimeinen ohjaus, sillä tässä vaiheessa myös Joni Tarmo päätettiin ottaa mukaan seurantaan. Ohjauskausi oli paketissa. Siitä ei tullut aivan niin hyvää kuin oli ennakkoon ajateltu, mutta oikein kelvollinen kuitenkin. Ainakin U-20-joukkueen valmentajalle olisi tarjolla hyviä, hieman erilaisia vaihtoehtoja, joista valita mieleisensä.

Ohjauskauden päättymisen jälkeen joukkueessa oli vielä yksi treenipaikka jäljellä ja tilillä rahaa, joten ajatuksena oli hankkia treenike, jonka voisi myöhemmin myydä tuottoisasti. Hankittavaksi pelaajaksi tuli lopulta latvialainen Anton Lukov, jonka ostoon käytettiin lopulta enemmän rahaa kuin minkään aikaisemman pelaajan hankkimiseen. Selvää oli se, että juuri minkäänlaista taloudellista voittoa ei siis olisi odotettavissa, mutta ainakin mahdollisuuksien Latvian U-20-maajoukkueeseen pitäisi olla olemassa, vaikka treeniä pyöritettäisiinkin suomalaisten ehdoilla.

Ei siis muuta kuin treeni pyörimään. Ohjeet treenaamiseen olivat varsin selvät ja niiden mukaan oli helppo treenata. Aina aika ajoin seuraaja oli yhteydessä ja kyseli kuulumisia sekä muistutti taas perusasioista, jottei kaudenvaihteen viikonlopun ystävyysottelun sopiminen unohtuisi. Samalla oli aina hyvä tilanne tarkastella treenisuunnitelmia, jos niistä jotain ajatuksia oli. Treeni pyöri ja kaikki pelaajat kehittyivät suunnitelmien mukaisesti, eikä keneltäkään jäänyt minuuttiakaan treeniä saamatta.

Edustuskauden lähestyessä ilmeni yhä selvemmin, että tämän treeniryhmän heikkous löytyi pelinrakennustaidosta, mikä oli muilla ikäluokan treenissä olevillä hyökkääjillä selvästi parempaa. Niinpä päädyttiin siihen, että keskitytään vahvuuksiin, mutta selvitellään kuitenkin pelinrakennuksesta alatasot, jolloin valmentajan on helpompi toivoa lisää pelinrakennusta kautensa alussa, jos hän näkee sen tarpeelliseksi.

Valmentajaksi tälle ikäluokalle valikoitui erittäin kokenut ja menestynyt ulkomaalainen manageri, mitä voitaneen pitää Suomessa pienoisena poikkeuksena. Onhan Suomen maajoukkueilla ollut ennenkin kokeneita ja meritoituneitakin valmentajia, mutta ei ulkomaalaisia, jollei lasketa aivan alkuaikojen ruotsalaisia mukaan. Nyt valmentajana olisi kuitenkin italialainen manageri. Onneksi pojilla oli jo valmiiksi kokemusta ulkomaalaisten kanssa toimimisesta Marion ja Antonin sekä joukkueen ruotsalaisen valmentajan Vaggelis Makenatsisin kautta. Kielikurssille ei siis enää tässä vaiheessa ollut tarvetta.

Odotukset ja jännitys managerilla alkoivat nousta, kun karsintojen ensimmäinen peli lähestyi. Tulisikohan joku oman joukkueen pelaajista valituksi mukaan maajoukkueeseen? Jos tulisi, niin kuka se olisi? Voisiko oikea kysymys jopa olla ketkä? Teoriassa ainakin mahdollisuuksia pitäisi olla. Mario oli jo tässä vaiheessa kirjauttanut 24 ottelua omassa nuorisomaajoukkueessaan ja Antonillakin niitä oli jo pelattuna. Tokihan Suomen maajoukkue on kovempitasoinen ja kilpailu peliajasta kovempaa, mutta ehkä sinne olisi mahdollista murtautua useammankin pelaajan voimin. Valmentajasta ei ollut kuulunut mitään, mikä yllätti, sillä Latvian peräsimessä olleen italialaisvalmentajan kanssa oli käyty aktiivista viestien vaihtoa Antonin tilanteesta ja sovittu, että tyydytään kompromissiratkaisuun, jossa mennään suomalaisten pelaajien ehdoilla. Joka tapauksessa kaikki pelaajat pyrittiin laittamaan kuntoon ja valmiiksi edustamaan omia maitaan.

Perjantaiaamun kuntopäivitys jätti kuitenkin toivomisen varaa nimenomaan Jonin ja Jeren kohdalla, vaikka muiden pelaajien kunnot olivatkin korkealla. Joni onnistui nostamaan kuntonsa aamun päivityksessä kelvolliseen, mutta vastaavasti Jeren kunto laski juuri tärkeimmällä hetkellä hyvästä kelvolliseen. Muiden pelaajien ollessa vähintään hyvässä kunnossa ei ollut realistista odotella näitä poikia ainakaan avaukseen. Vaihtopenkille ehkä riippuen siitä, miten valmentaja päättää ensimmäiseen otteluun lähteä.

Kun ottelu illalla alkoi, oli Jere pukenut maajoukkueen pelipaidan päälleen ja istui valmentajan vieressä vaihtopenkillä. Toivoa siis oli vielä vaikka noususta avaukseenkin. Jonin osalta karsinnat olivat kuitenkin todennäköisesti ohi jo karsintojen alkumetreillä erittäin valitettavan kuntokuopan takia. Yli-ikäisille kun ei yleensä ole kovin montaa paikkaa rosterista tarjolla.

Pelien edetessä alkoivat myös poikien kunnot nousta ja Jere sai enenevissä määrin vastuuta kentällä. Lopulta Jerelle kertyi kuusi karsintaottelua, mikä on toki vähemmän kuin Antonille, joka kuului Latvian karsintaryhmän runkopelaajiin pienistä kompromisseista huolimatta ja pelasi lähes poikkeuksetta kaikissa karsintaotteluissa ja mahdollisti omalta osaltaan Latvian matkaa kohti lopputurnausta. Myös Joakim pääsi debytoimaan Suomen U-20-maajoukkueessa, sillä hänet nostettiin mukaan kokoonpanoon ja vaihtopenkille karsintojen toiseksi viimeiseen otteluun, jolloin yli-ikäisten pelaajien edustusoikeus alkoi olla päätöksessään. Peliaikaakin Joakim sai hieman onnekkaasti jopa puoli tuntia Jeren loukattua hieman vasenta pohjettaan israelilaisten kovasta pelistä johtuen. Valitettavasti Suomen maajoukkueen tie katkesi jälleen karsintavaiheeseen ja valmentaja päätti vaihtaa nuorempiin pelaajiin jo ennen viimeistä kierrosta, eikä näin ollen pelaajien optimi-ikäisyydestä ollut merkittävää hyötyä yli-ikäisiä vastaan.

Kuten niin usein projektien lähestyessä loppuaan on aika tarkastella mennyttä mutta katsoa myös tulevaan. Sama koskee myös pelaajien tilannetta. Koska aikuisten maajoukkueella on käytettävänään samanaikaisesti useampi ikäluokka, ei ole mielekästä ohjata kaikkia U-20-treenissä olleita pelaajia kohti aikuisten maajoukkuetta ihan jo aiemmin mainituista resursseistakin johtuen. Näin ollen projektin lähestyessä loppuaan ja pelaajien kasvaessa ulos nuorisomaajoukkueesta on pelipaikkavastaavien tehtävä ratkaisuja siitä, keitä lähdetään treenaamaan optimaalisesti kohti aikuisten maajoukkuetta. Tällä kertaa se tarkoitti sitä, että allekirjoittanut siirtyy seuraavan projektin pariin ja pelaajat, joiden halutaan jatkavan kohti aikuisten maajoukkuetta, siirretään toiseen treenikotiin. Nyt kävi niin, että meidän suomalaisista treenikkeistä yksi päätettiin jatko-ohjata kohti aikuisten maajoukkuetta. Kaiken tämän jälkeen pelaaja, jolla on tulevaisuudessa kaikkein parhaat todennäköisyydet tämän joukkueen kasvateista pukea päälleen aikuisten maajoukkueen pelipaita, on Joni Tarmo, ainoa, joka ei saanut minuuttiakaan peliaikaa U-20-joukkueessa. Me toivotamme seuraorganisaation puolesta oikein paljon onnea matkalle kohti maajoukkuetta. Toivottavasti kaikki treenaaminen kannattaa ja lopulta Jonikin saa pukea päälleen Suomen maajoukkueen pelipaidan.

Näitä tarinoita on varmasti yhtä paljon kuin pelaajiakin, mutta omasta puolestani voin todeta, että toimiminen sekä pelaajien treenarina että maajoukkueen taustaorganisaatiossa on ollut monipuolista ja ennen kaikkea opettavaa molemmin puolin. Voin vilpittömästi suositella molempia puolia kaikille ja tulen itsekin jatkamaan vielä molemmilla puolin seuraavienkin projektien myötä.

Link directly to this article (HT-ML, for the forum): [ArticleID=21471]